Kuituhamppu eli liina, myös Savon palmuna tunnettu, oli aikanaan tärkeä viljelystuote Savossa.
Savolainen sana roivas itse asiassa tarkoittaa hampusta nyhdettyä kourallista tai hamppulyhdettä. Varhaisimmat merkit hampunviljelystä ovat varhaisempia tai samanaikaisia kuin merkit viljanviljelystä eli noin 4000 vuoden takaa.
Itä-Suomeen kasvi levisi luultavasti nykyisen Venäjän alueelta. Useiden tutkijoiden mukaan hampunviljely on Suomessa vanhempaa kuin pellavanviljely. Pellavan oletetaan levinneen Suomeen keskiajalla Ruotsin kautta. Hampun viljelyn vanhuutta puoltaa se, että pohjoisimmat maatiaishamppukannat ovat erittäin hyvin sopeutuneita Pohjolan pitkään päivään ja lyhyeen kesään eikä niitä silti missään kasva villinä.
Maatiaishamppua viljeltiin vielä 1970-luvulla sisä-Suomessa. Maatiaishamppua pystyttiin viljelemään kesannossakin. Vuonna 1961 YK:n ratifioima sopimus kielsi kaikenlaisen hampun viljelyn Suomessa.
Hamppua ei enää kasva Suomessa luonnonvaraisena. Maatiaishampuista on jalostettu kuituhamppulajikkeita (mm. Fin-314, Finola) Pohjoismaihin. Ne kasvavat nopeasti ja tuottavat siemeniä Sodankylässä asti. Pohjoisilla alueilla hamppu olikin ainoa viljelty kuitukasvi. Hamppua viljeltiin yleensä aina samassa, vahvasti lannoitetussa liinamaassa vuosikymmenten ajan, mistä sen kasvun sanottiin vain yltyvän. Pohjoisilla leveys-asteilla hampusta saadaan suuremmat sadot kuin esimerkiksi Etelä-Euroopassa.
Hamppukuitupelto tuottaa aarilta 3–4 kertaa enemmän kuitua kuin metsä. Uusi sato valmistuu vuosittain. Joissain maissa hampusta saadaan vuodessa useampi kuin yksi sato. Öljyhampun viljely Suomessa on luvanvaraista.
Huumaavaa THC:ta sisältävää hamppua saa kasvattaa omaan käyttöön sekä kuljettaa sitä mukanaan pieniä määriä ns. syyttämättä jättämis -pykälän perusteella, joka lisättiin lainsäädäntöön 1990-luvulla. Kyseisen pykälän soveltamiskäytännöt vaihtelevat kunnittain.
Hamppu tunnetaan parhaiten köysien raaka-aineena, mutta hampun kuiduista voidaan valmistaa myös kestäviä kankaita, selluloosaa paperin raaka-aineeksi sekä teollista raaka-ainetta käytettäväksi eristeenä, levyinä tai huonekalujen materiaalina sekä polttoainetta.
Hamppukuitu on erittäin luja (120 kg/mm²) ja kosteuden kestävä. Se on puuvillaa lämpimämpi ja pehmeämpi materiaali tekstiiliksi valmistettuna. Hampun valonkestävyys on huonompi kuin pellavalla, silti purjekankaana se on moninkertaisesti pellavaa pitkäikäisempi ja kestävämpi vaihtoehto.
Hampusta valmistetaan paperilaatuja hyvin ohuesta paperista paksuihin pahveihin. Nykyään hamppupaperia käytetään laajalti sätkäpapereissa ja suuri osa raamatuista painetaan hamppupaperille. Lähes kaikki paperi, jolle on kirjoitettu ennen 1900-lukua on hamppupaperia.
Hamppupaperi ei repeä yhtä helposti kuin puusta valmistettu paperi; kaksisataavuotiaana paperi alkaa olla kellertävää, kun puusta valmistettu kellertää jo 30–50 -vuotiaana.
Vaalea kuituhamppukangas suodattaa jopa 95 prosenttia auringon haitallisista UV-säteistä. Tällä hetkellä yleisin materiaali eli puuvilla suodattaa ainoastaan 30 prosenttia kankaaseen osuvista UV-säteistä.
Hampusta superruokaa
• Hampunsiemenet sisältävät helposti imeytyvää proteiinia noin 25 prosenttia ja monityydyttämätöntä rasvaa noin 33 prosenttia.
• Siemenet ja niistä puristettu öljy ovat gluteenittomia ja kolesterolittomia. Kumpikaan valmiste ei sisällä huumaavia kannabinoideja.
• Uusimpien tutkimusten mukaan hampunsiemenet sisältävät kaikki ihmisen terveydelle välttämättömät 20 aminohappoa, mikä on enemmän kuin soijapavussa.
• Hampunsiemenet sisältävät myös paljon terveellisiä ja ihmiselle välttämättömiä omega-3-, omega-6-, ja omega-9-rasvahappoja.
• Hampunsiemenet sisältävät erittäin harvinaista ja terveellistä gammalinolihappoa (GLA, omega-6) neljä prosenttia ja stearidonihappoa (SDA, omega-3) suunnilleen kaksi prosenttia.
• Hampun siemeniä saa luontaistuotekaupoista ja eläinkaupasta linnunruokana. Öljyhamppua ei saa viljellä kuin lisenssillä. Savossa viljellään Finola-öljyhamppua.
Kiistelty hamppu
Viljelykiellossa oleva hamppu on yksi maailman vanhimmista sekä käyttömahdollisuuksiltaan monipuolisimmasta viljelykasveista.
Suomessa muun kuin kuituhampun viljely on laitonta.
Kiinassa ja muualla Aasiassa Himalajan vuoristosta ja keski-Aasiasta kotoisin olevaa hamppua on käytetty kuitukasvina jo noin 8500–10000 vuoden ajan. Kiinalaiset käyttivät hamppua myös ruokana, lääkkeenä ja myöhemmin paperinvalmistuksessa.
Syy maailmanlaajuiseen hampun unohdukseen on Yhdysvalloissa. Pääasiallinen syy on ahneus. Kemikaalijätti DuPont patentoi vuonna 1937 menetelmän, jolla valmistettiin polttoaineen lisäaineita öljystä ja kivihiilestä. Samoihin aikoihin patentoitiin myös menetelmä, jolla kehitettiin selluloosaa puusta. Tarkoituksen saavuttamiseksi korostettiin mediassa hampun huumaavia vaikutuksia. Teollisuusjättien asiaa ajoi voimakkaasti Harry J. Anslinger, ja hampun kieltolaki astui voimaan.
Anslinger on myös toisen merkittävän lainmuutoksen takana: YK kielsi hampunkasvatuksen jäsenmaistaan ja sitä kautta koko maailmasta. Tästä päätöksestä kärsitään yhä.
Hamppua on pääsääntöisesti kolmenlaista: luontaiset lajikkeet kuituhamppu ja öljyhamppu sekä jalostettu lääke/päihde hamppua. Jalostamalla on muokattu eri käyttötarkoituksiin sopivia lajikkeita.
Kuituhampulla on pitkä, suora varsi, jonka kuiduista saadaan mm. kankaita ja köyttä. Öljyhamppu kasvattaa paljon suuria, öljypitoisia siemeniä. Lääke- ja nautintoainekäyttöön sopivilla lajikkeilla on korkea THC-pitoisuus. THC eli tetrahydrokannabinoli on hampun psykoaktiivinen osa.
Ruoka- ja kuitukäyttöön tarkoitetuilla lajikkeilla on mahdoton huumata itseään. Kuituhamppu saa sisältää THC:tä korkeintaan 0,2 prosenttia, kun päihdehampussa sama luku voi olla jopa 14.
Ihmisen aivoissa on CB1- ja CB2- reseptoreja. Reseptori on ihmisen sensorisessa hermostossa periferaalisessa hermostossa.
Huumaavat aineet, jotka aktivoivat CB2-reseptorin voivat blokata kipusignaalit hermostossa. Uusien tutkimusten mukaan CB2-reseptorit tarjoavat uuden ja turvallisen mahdollisuuden hoitaa kliinisten tilojen aiheuttamia kipuja. Tutkimus osoittaa CB2-reseptorien työskentelevän elimistössä samankaltaisella mekanismilla kuin nyt yleisesti käytetyt, riippuvuutta aiheuttavat opiaatit, mutta vailla opiaattien haittavaikutuksia.
Amerikkalainen lääkäriyhdistys American College of Physicians, ACP, kannattaa myös voimakkaasti kannabiksen ottamista lääkekäyttöön.
Euroopan Unioni on julkaissut 700-sivuisen raportin, jossa todetaan kannabiksen olevan huomattavasti vaarattomampi vaihtoehto kuin tupakka, alkoholi, reseptilääkkeet ja kofeiini. Myös WHO julkaisi vastaavan raportin vuonna 1998.
Kannabiksesta valmistetaan sekä sisäisesti että ulkoisesti käytettäviä lääkkeitä. Lääkkeiden on kokeellisesti todettu tepsivän niinkin erilaisiin sairauksiin kuin useisiin syöpätyyppeihin, kroonisiin kipuihin, MS-taudin oireisiin, kaihiin ja erilaisiin keuhkosairauksiin. Kannabis olikin yleisin kipulääke ennen aspiriinin saapumista markkinoille 1900-luvun vaihteessa.
Ennen totaalikiellon voimaanastumista kannabisuutetta käytettiin Yhdysvalloissa mm. väsymyksen, yskän, reumatismin, niveltulehdusten, astman, juoppohulluuden, epilepsian, masennuksen ja kuukautisvaivojen hoidossa.
Rudolf Dieselin kehittämä dieselmoottori oli alun perin tarkoitettu käyttämään hamppu- ja muita kasvisöljyjä eli siis biopolttoaineita.
Dieselmoottoria voidaan käyttää kasvisöljyillä.
Myös Fordin moottoriyhtiö kehitti 1930-luvulla polttoaineiksi etyyliasetaattia, metanolia ja muita yhdisteitä hampusta. Fordilla oli suunnitelmia hamppupolymeereistä (selluloosasta) tehdystä muovista, joka olisi käytännöllinen materiaali miltei mihin tahansa. Valmistettiin auto, jonka materiaalit olivat ”kasvaneet maasta”, eli ne olivat täysin hampusta ja muista kasveista jatkojalostettuja. Auto kulki hamppupolttoaineella. Lehdet Mechanical Engineering ja Popular Mechanics julkaisivat 1937 artikkelit kuvineen aiheesta.
Nämä kehitysaskeleet – biomuovi ja nopea kuidunjalostus – olivat valmiina siirtämään teollistuneet maat uuteen hampun hyödyntämisen aikakauteen. Silloin hampun kasvatus julistettiin Yhdysvalloissa laittomaksi.
Tuholaistorjuntaa ei hampunviljelyssä tarvita, sillä hamppu karkottaa tuholaiset itse voimakkaalla tuoksullaan. Tästä syystä se on myös hyvä kumppanuuskasvi muille viljelykasveille kuten perunalle ja kaalille. Hamppu kestää hyvin hallaa.
Verrattuna yleisimmin käytettyyn kuitukasviin puuvillaan hampun viljely on edullisempaa, sillä puuvillan viljelyssä käytetään valtavasti torjunta-aineita. Kaikista maailman käytetyistä hyönteismyrkyistä neljäsosa kuluu puuvillan viljelyssä.
Hamppu tukahduttaa rikkakasvit nopealla ja tuuhealla kasvullaan eikä se vaadi jatkuvaa voimakasta lannoittamista. Kastelukaan ei ole välttämätöntä. Hamppu kuohkeuttaa maata syvälle ulottuvilla juurillaan, tuo ravinteita pintakerroksiin ja jättää maan rikkakasveista vapaaksi. Hamppu myös puhdistaa maaperää raskasmetalleista. Hamppu siis jättää maan terveeseen kuntoon, minkä takia sitä voidaan kasvattaa samalla paikalla vuodesta toiseen. Hampun kasvatus on vaihtoehto peltomaata rasittavalle avokesannoinnille joka kiihdyttää eroosiota.
Hamppu on myös ns. C4-kasvi, eli se yhteyttää hiilidioksidia kaksin- tai kolminkertaisen määrän mihin tahansa muihin kasveihin verrattuna. Laajamittaisella hampunviljelyllä voitaisiin torjua kasvihuoneilmiötä.
Hampun kasvatuksen laillistamista joutunee kuitenkin odottamaan, sillä se uhkaa petrokemian, kemian- ja metsäteollisuuden tuottoja.
Lähteet: Science Daily ja National Health Federation http://www.magneettimedia.com/
